Viimeiset hitaat

Ensimmäisessä lehdistötiedotteessa kävimme pohtimaan filosofista kysymystä SC Bernin olemassaolon merkityksestä, joten toivon kirjoitukseni pystyvän avaamaan myös lukijakuntamme unisimmat silmät. Oletan vastauksia kaivattavan myös orastavaan epäaktiivisuuteemme tämän legendaarisen pelin parissa. Onko joku kiinni patterissa? Eikö jollain yksinkertaisesti riitä? Onko korkki polkaistu kengän alle? Missä luuraa Kapanen? Myös näihin kysymyksiin pyrimme löytämään tiivistetyn vastauksen kirjoituksessani.

Playoff-junan jäädessä lähtölaiturille jo viimeistään runkosarjan puolivälissä parin vähennetyn pisteen voimin, oli aika pitää ensimmäiset SC Bernin pikkujoulut, jossa syytä huonohkolle menestykselle etsittiin luonnollisesti kaikkialta muualta kuin omasta peilikuvasta. Lyhyen pohdinnan jälkeen syy löytyi kuitenkin hyvinkin läheltä tiskin takaa, josta inspiroituneena pieni laulu, mikä sopii hoilattavaksi esimerkiksi pikkujouluihin:

Huono pakki,

Huono pakki,

Ompi meidän, Vannis-Miika

Mene töihin,

Tarjoo bissee,

Ettei Gnabry anna kenkää

Pikkujoulujen jälkeen Miikan ollessa erittäin kiireinen syystä tai toisesta, kokoonpanomme oli enää viiden henkilön vahvuinen, joka ei kuitenkaan varsinaisesti vaikuttanut aktiivisuuteemme. 

Joka tapauksessa joukkuehenkemme säilyi kohtalaisen maltillisena ja pelasimme edelleen kaikki pelit rennosti, mutta tosissaan. Tähän väliin haluaisin myös onnitella napsua puolustajien pistepörssin voitosta. 

Et tu, Kapanen?

Nykymaailmassa asioiden tapahtuessa äkillisesti voi eteen tulla tilanteita, joihin on liki mahdotonta varautua. Joukkueemme kuvauksessa kiekon sivuilla onkin osuvasti fraasi: ”Be careful how you play your cards”, jonka nähtävästi Kapanen oli ainakin sisäistänyt. Joukkueessa vallitsi yhteisymmärrys runkosarjan saattamisesta loppuun kunnialla, kunnes Kapanen veti ässän hihastaan ja ilmoitti myyneensä kotimikronsa pois. Edes mittava kokemukseni kyseisen herran ns. napin painalluksista ei valmistanut minua siihen, että 08.10. suoritettu painallus jäisi hänen viimeisekseen. 

Sisälläni vallitsi luonnollisesti tyhjyys. Katsoessani kopissa oikealle puolelleni, kuten niin usein ennen peliä, en nähnyt enää tuttujen viiksien väpättävän enkä myöskään kuullut Sandelsin 0.5L tölkkien sihahtelua. Oliko järkeä enää edes kärkkyä läpiajoja, mikäli tiimichatissa ei näkyisi kannustavaa ”karhu” viestiä suorituksen aikana? Lisäksi loitsukirjasta kaivettu ”kolmen Oden’sin taktiikka” ei enää tuntunut auttavan seuraavissa peleissä. Tässä kohtaa aistin lukijoiden kulmakarvojen nousevan, ”kolmen Oden’sin taktiikka?” te kysytte. Kyseessä on taikatemppu, jossa allekirjoittanut laittaa kolme Oden’sin pussia huuleen ennen kuin kiekko putoaa jäähän ja Seattlea vastaan tästä oli tuloksena 4+1 sekä 2+2. 

Tätä ennen olin jo eräässä pelissä kerennyt pudottaa hiireni nopeutta yhdellä pykälällä Windowsin asetuksista, johon mallia otin Matti Nykäsen tempauksesta Calgaryssa 1988, jossa hän laski kaksi lavaa alempaa kuin muut, kun kaksi ensimmäistä hyppyä oli epäonnistunut. Tästäkin tempauksesta tuloksena yksi maali. Epäilijöitä toki tämänkin suhteen riitti, kun Tansu lakonisesti kommentoi ”ei taida olla nyt pelkästä hiiren nopeudesta kiinni” ennen upeaa laukaustani.

Lopputekstit

Runkosarjan viimeisen deadline päivän lähestyessä usko pelien pelaamisesta eli vahvana, sillä vastassa oli enää pelkkiä suupaloja. Kuitenkin sunnuntaina allekirjoittaneen sekoittaessa Leijonaa johonkin Pirkan hedelmämehuun eräässä kuopiolaisessa yksiössä, varovainen ajatus hiipi mieleeni: ”tässäkö tää oli?” ja lopulta kabsu veti ns. töpselin irti seinästä ilmoittaen kylmänviileästi ”out”.

Lopulta tarinamme sai kuin saikin arvoisensa päätöksen ja jätimme neljä peliä pelaamatta. Jatkosta emme tiedä, mutta ainakaan en lähtisi lyömään vetoa sen puolesta, että vielä palaamme ensi kaudella. Myös allekirjoittaneen henkilökohtainen jatko vaikuttaa epävarmalta, sillä koen, että johonkin toiseen joukkueeseen hyppääminen olisi kuin Michael Jordanin paluu NBA:han Washington Wizardsin paidassa.

Lopuksi tahtoisin vielä kiittää Tansua, joka kannusti meitä käytännössä jokaisessa ottelussa tsempaten eritoten allekirjoittanutta isosti. Frölundalle myös terveiset, että emme edelleenkään pelaa harkkapelejä.

np: JVG - Syssymmäl

- Ael

Öitä temmee.

Loppusijoituksessa nyt jotain kummallista, en ymmärrä miksei Bern oo poffeissa noilla taidoilla.

Mutta olennaisempana asiana, missä on mun kutsu pikkujouluihin??

Kapasen vastuulla pitkälti, miksi poffipaikka jäi saavuttamatta

Kapasella on pieni

kiitos