Mikä onkaan SC Bern? Niinpä. 

Tämän eksistentiaalisen kysymyksen ympärillä olemme pyörineet alkaneen kauden ajan löytämättä siihen kuitenkaan absoluuttista vastausta. Haluaisin kuitenkin raottaa hiukan virtuaalisen pukukoppimme ovea ja päästää "teidät" niin sanotusti kulissien taakse. 

Alkuun on kuitenkin syytä valottaa hiukan sopimukseni taustoja, sillä minut on totuttu näkemään ikuisena Napapiirin Sankarilaisena. Voin kuitenkin vakuuttaa, että NaSa syväjäädytettiin yhteisymmärryksessä ja jätettiin odottamaan vehreämpiä aikoja ja kenties herätetään henkiin yhdessä Walt Disneyn kanssa. Onhan tämä kyseinen peli ja liigakin kuitenkin Mikki Hiiriä täynnä.

Ajatus ”berniläisyydestä” lähti kypsymään taannoisena viikonloppuiltana Pohjois-Savolaisessa ravintolassa, jossa satuin olemaan kahden SC Bernin edustajan kanssa, kunnes suunnilleen toisen Moskovan muulin tuplana juotuaan Gnabry heitti ilmoille ajatuksen ”Mietipä.. Ael piikissä, Kapanen rinnalla ja minä sekä Miika pakistossa.” Ajatus oli toki heti kutkuttava, mutta noin kolmannen drinkin kohdalla puhe kääntyi siihen, kuinka Miikan avaukset ovat paskoja eivätkä tule koskaan lavoille. Siinä kohtaa oli syytä jättää ajatus hautumaan.

Lopulta kesän tullessa isot rattaat laitettiin kuitenkin pyörimään ja allekirjoittanutta juoksutettiin ympäri Kuopion baareja kiskoen jonon ohi suoraan pöytään ravintolapäällikkönä toimivan puolustajamme toimesta sekä muiden joukkueemme savolaisten työskennellessä parhaansa mukaan wingmaneina läpi reissujen, joista allekirjoittanut naputteli sisään yhtä kovalla varmuudella kuin p-pisteeltä konsanaan. Onnistumisprosentin kalkylointi jääköön lukijan vastuulle.

Täten lupauduin pelaamaan vain tarvittaessa ja mielellään en lainkaan. Kuitenkin eräänä sunnuntaina maatessani silkkilakanoissa sain viestin älypuhelimeeni: ”Tuutko pelaamaan liigaa?” Yllättäen eräs joukkueemme jäsen nukkui darraansa pois, joten tarinamme sankarin täytyi hypätä askiin ja luonnollisesti täysin kylmiltään. Ensimmäiset kolme peliä höntsäilimme ja lähinnä naureskelimme kausiennakossa lätkäistylle sijoitusarviolle. Kuitenkin illan viimeisessä hitaassa Obsessivea vastaan oli aika laittaa luu kurkkuun ja allekirjoittanut sai kunnian toimia kapellimestarina pyörittäen vastustajan nippua hetken aikaa kuin lasta karusellissa ja lyöden kiekon, kuinkas ollakaan, p-pisteeltä sisään.

Näin ollen kauden avauspisteet matkasivat kymmenpäisen yleisön hurraamana joukkueemme pukukoppiin, jossa juhlimme kauden ensimmäistä voittoa perinteisin ”jees nyt nukkumaan, mo” viestein.

Väkevästä aloituksesta huolimatta olemme kuitenkin sopineet, että pelaamme kauden niin ikään turnausmuotoisena, mikä tarkoittaa sitä, että mahdollisimman monta peliä jätetään aina deadlinen viimeiselle päivälle saakka, välittämättä pelaajiston senhetkisestä kunnosta tippaakaan, sillä se pitää kuitenkin vastustajan hetken aikaa varpaillaan, kun päivän kuntomme säilyy mysteerinä. Todettakoon tässä kohtaa, että myös harkkapeleihin haastaminen lienee turhaa, vaikka sattuisimmekin olemaan paikalla hyvissä ajoin ennen sovitun liigapelin alkua. 

Vaikka artikkelimme käsittelee lähinnä niitä kirkkaimpia valoja, on kuitenkin syytä huomioida myös viime kaudella viihdyttävimmän sarjan tittelin kantanutta ykkösdivaria, jossa olen ilokseni saanut huomata, että johtokunta on viimein saanut maistaa aimo annoksen omaa lääkettään ahosen alistaessa sneakyn aisankannattajakseen. Seison silti edelleen tässä kohtaa taannoisten sanojeni takana pelimääriä katsoessani, että tutut pelaajat tuovat kuitenkin vain leveyttä muuten niin ohueen kokoonpanoon. 

Valitettavasti tällä kertaa emme saaneet lehdistötiedotteeseen haastattelua, sillä eräs joukkueemme jäsen on luonnollisesti harrastamassa haureutta, toinen köytettynä oletettavasti patteriin ja loput tekemässä jotain aivan muuta. Kaivataanko kuitenkaan tähän soppaan enää lisää mausteita? Tässä kohtaa on syytä jättää arvailujen varaan seuraavan tiedotteen haastateltava ja toivotettava antoisia hetkiä lukijoille niin artikkelin kuin itse pelin parissa.

-  Ael

Joojoo

joko mestaruus?