Tämä on Sikojen (Siat. Ei se Pönpön porukka) historian kolmas lehdistötiedote. Tässä tiedotteessa koostetaan Sikojen kauden 1/26 käänteitä. Kausi, josta muodostui lopulta säilymistaistelu, jossa joukkue rimaa hipoen säilytti kasvonsa pääsemällä viimeisen oljenkorren turvin pudotuspeleihin.

Ei tarvitse voittaa mestaruutta voidakseen kärsiä mestaruuskrapulasta. Riittää että voittaa vahingossa jotain. Tai siltä se näytti, kun Siat astuivat kaukaloon historian menestyksekkäimmän kautensa jälkeen. Syytä heikolle esiintymiselle voi vapaasti etsiä eri puolilta sikalaa, mutta aikaanne säästääkseni voin paljastaa syyn: joukkueen johtoryhmä. Mutta ennen kuin upotaan syvemmälle tähän pimeään kauteen, niin tehdään pikainen paluu edellisen kauden päätökseen.

Leipää ja sirkushuveja

Kausi 3/25 päättyi yhteen modernin ajan klassikko-otteluista, kun Siat onnistui altavastaajan asemasta kampittamaan PoU:n ja nappaamaan historiansa ensimmäisen mitalin. Tuossa pelissä oli pitkästä aikaa vauhtia ja tekemisen meininkiä molemmilta puolilta. Pelin ratkaisi jossain jälkipeliartikkelissa ”ikuiseksi ja universaaliksi mestariksi” tituleerattu Akse upealla yksilösuorituksellaan. Mikäli missasit pelin tuolloin, ei se jätä kylmäksi vieläkään. Pronssia juhlittiin hyvin maltillisesti, sillä kuten edeltävässä tiedotteessa todettiin: vain sillä kirkkaimmalla on väliä.

Tämän jälkeen jyrkkä alamäki alkoi oikeastaan välittömästi kauden jälkeisestä palkintogaalasta. Sikojen organisaatio koki huutavaa vääryyttä – kun Akselta anastettiin tuntemattomasta ja täysin käsittämättömästä syystä back-to-back herrasmiespelaaja palkinto. Palkinnon voitti nimimerkki Chucky (?), ainakin allekirjoittaneelle tuntematon pelailija, enkä usko monen muunkaan lämpenevän tälle valinnalle. (Lue: Siat onnittelee Chuckyä ansaitusta valinnasta) 

Pitkä, mutta jyrkkä alamäki

Kauden alussa Siat-organisaatio palkkasi historiansa ensimmäisen valmentajan, kun Akse bongasi vapailta markkinoilta hyvin meritoituneen ja vuosikymmenten kiukkutelkkari kokemuksen omaavan käskijän. Tämän lisäksi valmentaja sai käyttöönsä viimekaudelta tutun rosterin ilman merkittäviä poistujia. Tuloksista huolimatta johtoryhmä oli kuitenkin vaikuttunut preesensistä, mikä koutsi toi joukkueeseen, joten hänelle tullaan tarjoamaan jatkoa.

Oliko ongelma muutoksen puute, kun lähtijöitä eikä tulijoita juurikaan ollut? Vai oliko jo entuudestaan kivenkova kakkosdivari tällä kaudella aiempaa kovempi? Loiko pönö joukkueelle liikaa paineita veikkaamalla Sikoja kakkosdivarin mestariksi? Todennäköisesti syy on näistä viimeisimpänä mainittu.

Noh. Kaudesta 1/26 ei tarvitse tämän tiedotteen jälkeen Sikojen toimistolla keskustella. 9 voittoa, 11 tappiota ja rimaa hipoen pudotuspeleihin. Ensimmäistä kertaa Sikojen historiassa onnistuimme pelaamaan tasaisen kauden: tasaisen huonon. Jatkossa lupaamme pitää huolen siitä, että tekeminen heittelehtii totuttuun tapaan, kuten kupsilaisen taitokiekon kuuluu. Runkosarjan viimemetreillä Heksa otti joukkueen reppuselkään ja kantoi meidät aina pudotuspelien ensimmäiselle kierrokselle, jossa toki matkanteko pysähtyi nopeasti, kun Ritariryhmä korjasi ensi vuoden joulukinkut talteen heti pudotuspelien ensimmäiseltä kierrokselta. Ilman Heksan ihmetekoja kausi, sekä tämä kirjoitelma olisi paljon lyhyempi. Kiitos siitä. Alla paikallisen juorulehden kausikatsaus, sekä Aksen haastattelu.

Savolaisen kiekkoilun kirkkain helmi, Siat kompuroi kivenkovassa kakkosdivarissa. Toimituksemme tavoitti kakkosdivarin helmeksikin kutsutun joukkueen keulahahmon viikkojen jäljittämisen jälkeen Pollen Potku baarin tiskin päästä. Baarin valaistus on himmeä. Akse istuu tiskillä yksin. Ryhdissä on yhä jotain arvokasta, mutta katse on raskas. Lasissa ei ole enää viskiä jäillä, vaan keskikalja. Se kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Toimittaja aloittaa spontaanin haastattelun: ”Terve. Olemme saaneet vihjeen, että teidät voisi löytää täältä. Ajattelimme kysyä muutaman kysymyksen menneestä Superliiga-kaudesta”. Aksen pää kääntyy hitaasti, mutta epävarmasti. “Jaa mistä? Jaahas… mitä siitä?” hän kysyy. Ääni on käheä. Pettynyt.

Akse vastaa lopulta, kuin pakotettuna: “Elämä on kurja loukku - avaruuden laitamilla.” Toimittaja ei peräänny: ”Teitä povattiin kakkosdivarin pronssijoukkueeksi. Miten arvioit mennyttä kautta?” Akse puhaltaa savut hitaasti sikaristaan ja katsoo toimittajaa ei-mitään ilmein: “En halua muistella menneitä. Mennyt on mennyttä.”

Toimituksemme tarjoaa Akselle seuraavan kierroksen. Kun lasi lasketaan hänen eteensä, esitämme kysymyksen, jota kaikki ovat odottaneet: ”Mikä oli syy kauden heikkoon suorittamiseen?” Akse pyöräyttää viskiä lasissaan ja toteaa: ”Olimme lampaita. Päättömiä kanoja. Ei sikoja. Meiltä puuttui johtaja.” ”Johtaja? Mutta etkös sinä ole seuran kapteeni” toimittaja viilsi.

Akse kääntää katseensa poispäin ja ottaa kulauksen. "Siat. Leimu. Ilman Leimua ei ole Sikoja. Ei ole mitään, minkä puolesta taistella.” Akse vetää syvään henkeä, katsoo haastattelijaa vakavana: “Leimu on meidän johtajamme. Kuningas. Leimu. Hänen läsnäolonsa saa meidät tuntemaan itsemme vahvaksi. Pysäyttämättömäksi.” Leimu and the leavings.

Akse nousee seisomaan. Kääntyy. Ja kävelee ulos. Tämän jälkeen emme ole enää tavoittaneet Sikojen osaomistajaa, kapteenia – ”Mestari” Aksea. 

Sen pituinen kausi se.

Kentälle asti tällä kaudella uskaltautuneet Siat

Seuraavassa käydään läpi Sikojen paidassa esiintyneet pelaajat, sekä jaetaan Sikojen organisaation sisäiset palkinnot.

Kale (20, 10+18=28, +1)  

Jälleen pari askelta hitaampi, kuin mitä viime kaudella. Jos omiin maaleihin johtaneista menetyksistä saisi syöttöpinnoja, olisi pistepörssissä korkealla.

Akse (22, 30+24=54, -5)  

Pelaili joukkueen näköisesti hieman vaisumman kauden. Piti kuitenkin joukkueen ja oman pään pinnalla myös hankalimpina hetkinä.

Leimu (6, 10+8=18, +14) 

Sikojen faniryhmän keskuudessa on alettu jo rukoilemaan, että tämä herra ilmestyisi peleille useammin. Peleille selvitessään jälleen aivan maagista tekemistä. Viimeisimpien myyntitilastojen mukaan Leimun pelipaitoja myydään vieläkin enemmän kuin muiden Sikojen pelaajien paitoja yhteensä.

Heksaa (11, 22+25=47, +41), Pikkusika-kiertopalkinto

Miten tällaisilla tehoilla voi pelata alemman keskikastin joukkueessa, jonka kokonaismaaliero on hädin tuskin plussilla? Aivan uskomatonta kantamista. Kiertopalkinnon sikailupuoli täyttyy sillä, että runkosarjassa tuli hunttimaan liigan peräpään joukkueita hengiltä. Palkinnon ratkaisi kuitenkin runkosarjan viimeisen päivän uroteot.

bön (16, 9+24=33, -16)  

Tähtäintä pitää ottaa pari napsua johonkin suuntaan, niin maaleja tulee kolmin kertainen määrä. Taisteli urhoollisesti kauden läpi. 

Hobber (13, 1+11=12, -19)  

Kommentoi kauden alla viime kauden päätteeksi saamaansa hehkutusta. Se – sekä roimasti kasvanut suosio julkisilla paikoilla liikuttaessa söi terävimmän kärjen pelaamisesta.  Jatkossa kehumme hiljaa kulissien takana. Antakaa meidän pakinjärkäleelle vähän tilaa hengittää.

LaKokis (9, 8+19=27, +21)  

Heksan tavoin kävi näyttämässä välillä muille, miten tätä peliä kuuluu pelata. Komeat tehot ja otteet jo viimekaudelta totutun vahvoja.

Seuraavaksi seuraavaa

Jälleen kerran johtoryhmä vetäytyy pohtimaan joukkueen jatkon hataria edellytyksiä. Palkintona kuluneesta kaudesta joukkueen johto on päättänyt, että joukkue harjoittelee tästä edespäin ainoastaan juoksemalla päivittäin Puijon portaita ylös-alas. Jääharjoitukset aloitetaan vasta, kun tulevaisuuden suunnitelmat ovat selvillä.

Hakusessa edelleen pääsponsori. Sponsoriksi voit ilmoittautua siirtämällä 30 pelimerkkiä nimimerkille Akse.

Joukkueen sponsorina saat nimesi joukkueemme omatekstiin, sekä käsin kirjoitetun kiitoskortin Akselta ilmoittamaasi osoitteeseen.

Hyvät Siat, hyvät ystävät.

Tänään haluamme pysähtyä hetkeksi ja osoittaa arvostuksemme teille – joukkueelle, joka on tehnyt kiekko.tk:sta enemmän kuin pelin. Te olette tehneet siitä yhteisön, jossa taito, huumori ja yhteishenki yhdistyvät tavalla, jota moni vain tavoittelee.

PoU katsoo teihin ylöspäin – ei pelkästään tulostaulun tai statsejen takia, vaan siksi, että teidän joukkuehenkenne ja asenteenne kentällä ovat aina esikuvallisia. Sika ei ehkä ole jalo eläin, mutta teidän käsissänne se on muuttunut symboliksi: symboliksi periksiantamattomuudesta, veljeydestä ja siitä, että joka kiekkoon mennään sydämellä.

Olette taistelleet, voittaneet ja hävinneet – mutta ennen kaikkea olette ansainneet kaiken kunnioituksemme. Me PoU:lta kiitämme teitä siitä esimerkistä, jonka annatte jokaiselle, joka painaa kiekon perässä pelkällä intohimolla.

Jatkakaa samaan malliin, Siat. Kentällä te olette kuin tornado – vastustajat eivät ehkä aina tiedä, mistä se tuli, mutta he muistavat kyllä, kun se meni ohi.

Eläköön Siat, ja eläköön kiekko.tk – missä legendat, kuten te, syntyvät!